Kaikki meistä tietää sen tunteen…
Tuntuu kuin ajatus selkenisi, ja savu hälvenisi. Ymmärrys siitä, että haluaisi olla parempi, haluaisi olla enemmän, haluaisi tehdä itsestään paremman ihan jo itsensä vuoksi. Jännitys kutittelee vatsalaukun pohjaa kuin perhosten kevätdiskossa, ja motivaation nousu on käsinkosketeltavaa. Tuntuu jopa siltä, että miksi on hukannut niin paljon aikaa, kun ei ole vain aloittanut, vaan aina vaan jahkaillut asian kanssa. Saattaapa sitä pudota ostoskoriin muutamat treenilegginsit ja vihreä-tee-rasvapoltto-detox-treenilaturi-jauhekapselit. Kaikki on niin selvää, eikä pilviä taivaanrannassa.
Ja sitten tulee seuraava aamu. Jokin aivan liian vahva ja pinttynyt ääni päässä saa kaiken vaikeammaksi ja hankalammaksi. On miltei pakko löytää jonkinlainen oikeutus sille, ettei tarvitsisi aloittaa juuri nyt. Jospa sitä kokeilisi uudestaan vaikkapa viikon alusta. Maanantaista.
Kaikkihan me tiedetään miten se siitä “seuraavasta maanantaista” jatkuu. Kuinka siis pysyä oikealla tiellä kohti tavoitteitansa? Onko mikään tavoite liian iso? Mihin me aina kompastumme? Samat yhtäläisyydet näkyvät muuallakin kuin vain liikunnassa. Työura, sosiaaliset suhteet ja itsensä kehittäminen ovat kaikki sellaisia asioita, joissa oikeanlainen tavoitteellisuus ja asennointi tekee valtavasti eroa. Moni tavoittelee kuuta ja tähtiä taivaalta, ja koko homma saattaa kaatuakin siihen, kun huomataan kuinka työsarka… noh, se ei lopukaan kovin nopeasti. Unelman perässä juokseminen ei riitä suurimmalle osalle motivaatioksi nousta sängystä joka aamu, ja tehdä niitä asioita, joita tietäisi että pitäisi tehdä, ja mikä pahinta: aina – lopulta – se – elämä – tapahtuu.
Ilman unelmia täytyisi toimia ilman määränpäätä ja tarkoitusta, ja tarkoituksettomuus on nopein tapa tappaa luovuus ja motivaatio. Samanaikaisesti täytyisi päivittäin pinnistellä ja ponnistella unelmansa eteen, ja säilyttää usko siihen, että lopussa se kuuluisa kiitos seisoo? Valmentajan rooli on usein auttaa ihmisiä löytämään paitsi tarpeellinen tieto kaiken mahdollisen datan seasta, mutta myös ohjata ajattelua ja asennoitumista tavoitteen suuntaan. Vaikka tämä onkin tavoite- ja lajiriippuvaista, niin kaikessa uhkuu sama asia lävitse: luottamus. Luottamus itseensä ja muihin. Luotto omiin unelmiin, ja niitä kohti kulkemiseen. Luotto prosessiin.
Kärsimättömyys on todella hankala asia käsitellä, sekä voittaa. Se värjää kaiken mahdollisen, jolloin parhaimmatkaan päätökset eivät pääse maaliin saakka. Mutta sitä vastaan VOI taistella. Rutiinit, suunnitelmallisuus ja tavoitteiden pilkkominen tekee onnistumisesta todennäköisempää.
Asioita, joita voit välittömästi tehdä:
- Kun syy on tarpeeksi iso, niin keinot löytyy. Tärkeintä ei olisi miettiä omia tavoitteita muiden näkökulmasta vaan siitä, mitä itse haluaa itseltään tämän elämän aikana.
- Kun syy tiedetään, luodaan suurieleinen ja -piirteinen tavoite. Se voi tarkentua tai jopa kokonaan muuttua matkan aikana, mutta tärkeintä on kulkea jotain kohti.
- Kun suunta on selvä, pitää ainoastaan tietää seuraavat askeleet, eli tähdätä niin lähelle, että lopputuloksen oikeasti voi nähdä. Valmistele huominen aamu. Mene aikaisemmin nukkumaan. Aloita yhdellä lenkillä viikossa. Tee heti jotain unelmasi eteen, ja koe onnistumista siitä. Tee niin pieniä askelia, että ne ovat jo naurettavan helppoja.
- Luo myös paljon rutiineja, jottet kuluta tahdonvoimaasi turhaan niihin pieniin päätöksiin. Muuta pikkuhiljaa koko elämäsi rakennetta, ja lopulta olet luonut ympäristön, jossa vaan on helpompi ja yksinkertaisempi onnistua.
